I left my heart in London

Oon niin onnellinen, että tekis vaan mieli itkeä. Pääsin lauantaina vihdoinki käymään Lontoossa ja voi luoja ja rakastuin siihen kaupunkiin ensisilmäyksellä. En tienny, että johonki paikkaan voi rakastua niin lujasti, mut toi kaupunki vei mun sydämen mennessään, enkä saa sitä enää ikinä takas. Itkettää jo ajatuski siitä, että en välttämättä enää koskaan pääse käymään siellä.

Heräsin lauantai aamuna jo hyvissä ajoin, ehkä vähän liianki aikasin, koska pelkäsin nukkuvani pommiin edellis illan kukkumisen jälkeen (käytiin tyttöjen kans kaupungilla juomassa muutamat). Jäätävän väsyneenä aloin penkomaan matkalaukusta vaatteita ja yritin valita sopivat ja mukavimmat vaatteet, koska oltais koko päivä liikenteessä, shoppailes on pakko olla mukavat vaatteet ja kuvissa pitää näyttää hyvältä. Hah! Sit taas naama ja hiukset siihen kuosiin, että tohtii astua ovesta ulos. Meikatessa en varmaan mitään muuta pystyny aattelemaan, kun että tänään yks mun suurimmista unelmista toteutuu, IIIIIIK!! Alakertaan vetämään napa täyteen muroja, mitkä ei kyllä meinannu oikeen maistua, koska olin niin innoissani ja ehkä vähä jännittiki. Pihalle venailemaan Henna ja Millaa ja siitä sit yhtä matkaa St. Leonards Warrior Squaren asemalle, missä meidän yhteyshenkilö Annin mies jo ootteli meitä lippujen ja karttojen kans. Karttaan oli merkitty valmiiks reitti mikä tultais kiertämään Lontoossa ja tottakai Primarkien paikat :D

Juna matka Charing Cross Stationille meni aika nopsaa napit korvilla. Vihdoinki Lontoossa! Lähettiin kattelemaan Lontoon nähtävyyksiä tän Annin miehen kans ja kuultiin samalla kivaa nippelitietoa kaikista rakennuksista ja patsaista mitä ohiteltiin. Ekana käytiin tsekkaamassa Trafalgar Square ja National Gallery, nähtiin vanha Scotland Yard ja pääministerin asuinpaikka, jonka porteilla päivysti kolme aseistettua poliisia, kaikille tuttu Big Ben eli House of Parliament ja Westminster Abbey (siellä pidetään kaikkien Englannin kuninkaallisten häät ja hautajaiset). Big Benin kuvailun jälkeen käveltiin St. James's Parkin läpi Buckinghamin palatsille just ajoissa, että kerettiin näkemään vartioiden vaihto??, eli siis uudet vartijat marssi palatsin pihaan ja vanhat marssi sieltä pihalle. Se oli niin siistin näköstä, miks ei Suomessa voi olla kuninkaallisia? Tän jälkeen käytiin vielä kattelemassa, missä prinssi William ja prinssi Harry on viettäny lapsuutensa ja siitä vielä käytiin kävelemässä kaduilla, missä kuninkaalliset tekee ostoksensa ja voi luoja oli kyllä sen näkösiä ne liikkeetki, että vaan kuninkaalliset siellä käy ja hinnatki sen mukasia. Saavuttiin Piccadilly Circukselle ja siitä oltiin sitte vapaita jatkamaan matkaa mihin ikinä haluttiin ja me tottakai haluttiin ekana syömään. Kovasti yritettiin ettiä KFC:tä, mut sellasta ei mukamas mistään löytyny nii päädytiin sit Chipotleen ja onneks päädyttiinki, koska se ruoka oli niiiiiin hyvää.

Mässäilyjen jälkeen suunnistettiin Primarkiin ja se löytyki aika nopeaa. Primarkissa meillä kulu muutama tunti kauhean tungoksen keskellä. Se jäätävä ihmispaljous näytti siltä, niinku siellä olis ollu joku One Directionin konsertti, koska niitä ihmisiä vaan pursus joka paikasta, missään ei mahtunu kulkemaan kunnolla ja työntekijätki vaan kulki siellä ison lastan kans lykkimässä kaikki maahan pudonneet vaatteet nurkkiin pois ihmisten jaloista, kaikki neljä kerrosta oli aivan täynnä porukkaa ja ylimmissä kerroksissa ei ees pystyny hengittämään, koska siellä oli niin kuuma ja ilma niin paksua, että meinas leksa lentää ja sovareihin sai jonottaa varmaan puoli tuntia. Sieltä kuitenki selvittiin kunnialla pois yhen säälittävän ostoksen kans, johon oon kuitenki niin rakastunu, etten ota sitä enää koskaan pois päältä, eli Batman paita ♥

Primarkin jälkeen käytiin hakemassa Starbucksista kahvit ja lähettiin kävelemään Oxford Streettiä eteenpäin ja yritettiin ettiä Victoria's Secretiä. Matkalla pysähdyttiin parissa pikku putiikissa vaikka mitään ei ostettu ja sit vihdoinki löyty se ihana musta - kultanen kauppa yhestä pienestä kadunkulmasta. Se oli kans niin täynnä ihmisiä, ettei meinannu sekaan mahtua, mut sinne mentiin silti. Ekana piti tottakai jäädä nuuskuttelemaan hajuvesiä, koska niitten takiahan mä sinne halusin. Kerkesin ehkä kymmenen sekuntia itekseni ihastella kaikkia niitä ihania hajuvesipulloja, ku siihen tuli ehkä maailman ihanin myyjä Dan esittelemään mulle niitä tuoksuja ja tiedustelemaan, että mistä tuoksuista tykkään ja se löysi mulle heti ekalla just sopivan. Päädyin kuitenki ostamaan body mist verison siitä hajuvedestä, koska £56 ois kirpassu liian lujaa. Meidän piti keretä vielä käymään National Galleryssä päällistelemässä tauluja, mut se kerkes just mennä kiinni ennen, ku kerettiin ees portaille asti, koska innostuttiin istuskelemaan sen eessä olevan suihkulähteen reunalla, kuvailemaan ja heittelemään kolikoita ja tekemään toivomuksia liian kauan. Ehkä joskus vielä. Tai sit ei, en ees oo mikään taide fani, mut ois siellä ollu kiva käydä.

Lontooseen on pakko päästä vielä joku päivä uudestaan.

♥