Mitä hittoo nyt jo viikko menny siitä kun saavuttiin Hastingssiin? Täällä menee aika niin nopeaa ettei meinaa perässä pysyä. Toki ollu kyl koko viikko niin täynnä tekemistä, näkemistä ja kokemista et ei ehkä mikää ihme et aika kuluu. Maanantaista torstaihin meillä oli "koulua" Shane Global Language Centressä jonne tää meidän host dad kävi heittämäs meidät ekana päivänä, koska eihän meil ollu mitää hajuakaan et missä päin kaupunkia se koulu sijaitsee, eli siis toisin sanoen istuttiin luokassa 3 - 4 tuntia joka päivä ja opeteltiin nopeaa, englantia, B&B:n buukkaamista puhelimessa, ääntämistä ja paljon kaikkea muuta. Mun, Reelin ja Hennan lisäks siellä oli yks oululainen likka ja kuopiosta kaks likkaa ja neljä poikaa. Meidän opettaja näytti aluks kauhealta tiukkikselta mut se oli oikeasti yli mukava ja lepsu eli se päästi meidät aina aikasin kahvi tauolle eikä se nostanu mitään jäätävää meteliä jos osa porukasta tuli myöhässä takas tunnille. Siellä koululla oli pieni kahvio mistä saatii käydä ostamassa kahvia ja jotai snacksejä aina tauoilla. Kahvi oli ihan täyttä kuraa suoraan automaatista joka haisi ihan jäätävän pahalle eikä todennäkösesti ollu koskaan oikeeta kahvia nähnykkää, mut jostain kumman syystä sitä tekis iha hirveesti mieli :D
Maanantaina tuntien jälkeen tää meidän opettaja kävi viemässä meidät yhen kahvilan luokse, missä meidän piti kahdelta tavata meidän yhteyshenkilö Annin tytär, joka vei meidät kävellen pikku tourille ympäri kaupunkia. Mut tätä ennen meil oli vähän alle tunti aikaa käydä syömässä ja koska ei yhtään tiedetty, että kuinka nopeasti mistäki saa ruokaa eikä tohittu ottaa riskiä, ettei myöhästytä tapaamisesta niin mentiin vaa tuttuun ja turvalliseen mäkkiin läskeilemään. Sit ku oltiin saatu kupu täyteen ruokaa meil oli vielä noin 20 minuuttia aikaa käydä nopeasti tsekkaamassa mitä kauppoja hastingsin kauppakeskuksesta eli Priary Meadowsista löytyy. Nopeen kierroksen jälkeen mentiin tän kahvilan eli Mr. Beans Coffeen eteen hengailemaan ja oottelemaan muita suomalaisia ja Emmaa eli meidän tour guidea. Emman kans käytiin äkkiä tsekkaamassa mistä löytyy juna - asema ja lääkäri jos sinne tulee joskus tarvetta mennä. Sit käveltiin meren rantaa pitkin menevää katua Old Towniin (täällä on siis vanha ja uusi osa kaupunkia) päin ja matkalla sinne kadun varret oli täynnä pieni karkki kauppoja ja peliluolia lapsille ja aikuisille. Old Townissa taas oli maailman kapeimmat kadut ja miljoona erilaista pikku pubia ja kahvilaa ihan vieri vieressä. Tän "kauppakadun" jälkeen käveltiin asuinalueelle, jossa oli maailman sulosimpia pieni taloja joka puolella ja jäätävästi pieniä käytäviä talojen väleissä mistä pääsi pieniin salasiin puutarhoihin. Yhellä kadulla taas oli monta sataa vuotta vanhoja taloja ja jos en ihan väärin muista niin vanhin niistä mitä nähtiin tais olla joku 800 vuotta vanha ja niitten talojen ovet oli ehkä max metrin korkusia ja niissä taloissa asuu edelleen porukkaa. Hyvin rakennettu britit hei! Tän jälkeen lähettiin kävelemään kotiin päin näköala reittiä pitkin ja voi luoja aluks aattelin et miks ihmeessä suostuin lähtemään sitä reittiä pitkin kotiin, koska me kiivettin herran jumala jyrkkää kapeaa ja epätasasta tietä/polkua pitkin kukkulalle nimeltä West Hill. Täällä on kaks kukkulaa West Hill ja East Hill ja Old Town on niitten välissä. Puolessa välissä ylös meinasin jo kuolla ja piti pari kertaa pysähtyä vetämään henkeä ja kirota sitä, et misk suostuin tähän. No huipulla tajusin miks suostuin. Ne näkymät oli ihan mielettömät! Taisin sillä hetkellä rakastua tähän kaupunkiin ihan totaalisesti. Ees se pelko, että se jäätävä tuuli kaataa mut pian nurin ja pyörin sitä kivistä mäen rinnettä alas omaan kuolemaani, ei haitannu, koska se näköala oli vaan niin ♥ Hetki siellä huipulla tuijoteltiin ympärillemme ja sit lähdettiin kävelemään maailman typerintä kävelyä alas toista reittiä, mut seki reitti oli niin jyrkkä, että jos olis vaa menny maahan makaamaan niin ois todennkösesti voinu pyöriä koko matkan alas aina meren rantaan asti. Kun päästiin alas, niin pyörähettiin vielä kala sataman kautta kattomassa et miltä siellä näyttää ja sit oltiin oikeastaan vapaita lähtemään. Matkalla kotiin eksyttiin Reelin kans, koska kummallakaan ei ollu mitään hajua, että mistä suunnasta oltiin tultu aamulla, ku ei hirveästi auton kyydissä kerenny ympärillensä kattomaan. Onneks oltiin kuitenki saatu kartat Annilta ja parin kymmenen minuutin ympyrän kulkemisen jälkeen tajusin mihin suuntaan meidän piti lähteä ja sit päästiinki onnellisesti kotiin. Illalla tavattiin sit tän host perheen 15 vuotias poika, täällä kaks viikko asunu japanilainen joka lähti perjantaina ja eilen lähteny saksalainen poika. Ääh täällä kotona tulee olemaan niin tylsää ja ku ei oo meidän Rouven enää hauskuuttamassa meitä.
Tiistai, keskiviikko ja torstai meni kaikki oikeastaan samalla kaavalla, et aamu ysiltä tunneille, kaupungille lounaalle ja vähä kaupoille pyörimään sillä erotuksella, et keskiviikkona Ann kävi näyttämässä meitä Marks&Spencerillä ja tiistaina oikeasti ostinki kaupungilta jotain enkä vaan hiplaillu kaikkia kivoja vaatteita mitä haluaisin ostaa. Ostin uudet maailman ihanimmat kengät jollasia oon kuolannu jo kauan aikaa, mut ne on ollu joka paikassa niin kalliita et en oo hennonu ostaa ja nyt ne oli vaan £7,99, ShoeZonessa ja okei tarviinki oikeasti uusia kenkiä, koska vanhoista tuli jäätävät rakot kantapäihin. Ja Bootsista kävin metsästämässä Bleach Londonin hopea shampoon ja hoitoaineen ja split fix serumin. Torstaina käytiin vielä Reelin ja Hennan kans ennen kotiin lähtöä General Havelockissa yksillä, koska hei koulu viikko ohi ja pääsisäisloma alko. Istuttiin siellä varmaan tunti ja puhuttiin ilmeisesti aika kovaan ääneen, koska yks mies tuli yhtäkkiä vodka paukku ja lasi kädessä, jossa oli ilmeiseti jotain vanhaa englantilaista olutta, meidän pöytään ja sano, että kuuli et ollaan suomalaisia ja halus siks tarjota meille sitä olutta ja sit se kävi vielä hakemassa kaks vodka paukkua lisää ja sano et se maksaa ne kaikki. Sit se rupes jotain selittämään suomalaisista kerto et sillä on suomalaisia kavereita ja sit se ylläri ylläri osas kirjoilla suomeks ja laskea yhestä kymppiin, kun sit selvis et se oli ruotsalainen. Kiitos vaan sulle nice swedish stranger. Hetken aikaa epäröitiin, että tohtiiko sitä vodkaa juoda, ku sit kaikki oli vaan et "hey why not" ja kiskastii juomat huivii. Hetken aikaa vielä istuskeltiin enne ku viitittiin lähteä kotiin ja uskon et kaikki siellä pubissa olleet oli aika helpottuneita ku lähettiin, koska oltiin niin kova äänisiä :D Torstai iltana pelattiin vielä ruuan jälkeen scrabblea Reelin, Rouvenin ja Yukin kans, minkä Reeli kyllä luovutti ennen ku oli ees kunnolla päässy peli alkuun, mut ei siinä ois munki tehny mieli monta kertaa luovuttaa ku se kesti niin jäätävän kauan, koska Yuki raukka ei tainnu hirveen hyvin osata englantia eikä vissiin oikeen kunnolla tajunnu pelin sääntöjä. Mut onneks en luovuttanu koska mä voitin!!
Perjantai meni vaan koomaamiseen ja siihen, et käytiin tosta läheisestä pienestä corner shopista ostamassa sapuskaa. Lauantaina taas lähettiin eastbourneen shoppailemaan Reelin ja Hennan kans ja se reissu ei kyl alkanu hyvin, koska ei vissiin oltu oikeen samalla aaltopituudella siitä, että mistä me mennään ja MILLÄ me mennään. Me Reelin kans venailtiin Hennaa meren rannalla olevalla bussi pysäkillä melkeen puoli tuntia ja Henna taas venaili meitä juna-asemalla. Loppujen lopuks päästiin kuitenki kaikki yhessä matkaan bussilla ja kohti eastbournea. Matka kesti toki kauemmin ku junalla ois kestäny, mut sieltä bussista näki kivasti maisemia, eikä sekään matka kestäny ku ehkä 40 minaa. Eastbournessa ku astuttiin ulos bussista piti hetki miettiä, et mihin meidän pitää suunnata et löydetään Primarka, se löytyki yllättävän nopeasti, kun mentiin viereiseen kauppakeskukseen ja viitittiin vähä selailla sen ostoskeskuksen karttaa. Päätettiin eka et ei viiiti mennä suoraan Primarkkiin vaan käydään vähä muissaki kaupoissa, mut eihän se iha niin menny. Käytiin yhessä kaupassa hetki pyörimässä ja sit suurinpiirtein rynnättiin Primarkkiin ja siellä kuluki varmaan kolme tuntia. Voisin oikeasti muuttaa sinne kauppaan. Siellä on niin halpaa että olisin vaan halunnu ostaa aivan kaiken ja mä keräsinki sellasen ostos "korin" täyteen vaatteita, joista kuitenki päädyin ostamaan vaan kahet housut kaks paitaa, laukun korvikset ja vähän kosmetiikka tavaraa ja ne tuli maksamaan vaan £28,50 eli noin 35€. EP eli ei paha! Primarkista selvittiin ulos ja käytiin mäkissä syömässä, koska se oli kaikista ruoka paikoista lähimpänä ja me meinattiin kaikki kuolla nälkään. Olin oikeasti omassa pienessä päässäni miettiny, että mäkkiin ei mennä muuta ku äärimmäisessä hätätapauksessa. No anyway mäkistä suunnattiin sitte STARBUCKSIIN! Olin oottanu tota hetkeä koko elämäni ja se kokemus oli kyllä kaiken sen odottamisen arvosta, koska se kahvin oli niiiiiiiiiiiiin hyvää. Otin caramel frappucinon ja voi luoja että rakastuin. Lähen käymään eastbournessa uudestaan vaikka pelkästään sen kahvin takia.
Eilinen meni oikeastaan siihen, et käytiin kävelemässä meren rannalla ja kaupungilla kahvilla ja ottamassa kuvia, kun oli niin ihana sää. Täällä on joka päivä ihan hyvä sää, mut eilen oli eka päivä ku aurinko on paistanu ihan kirkkaalta taivaalta ja ilman sitä jäätävää tuulta täällä ois ollu varmaan 20 astetta lämmintä. Illalla käytiin vielä Reelin, Hennan ja Millan kans tossa meidän lähi pubissa yksillä, mitä tää meidän host dad suositteli meille, (Horse&Groom) ja rakastuin kyllä heti ku astuin ovesta sisään. Se oli niin kotoisa ja iha ja pieni ja söpö jajajaja vaikka mitä muuta. Taidetaan tehä siitä meidän kantapaikka. Tää päivä on menny taas ihan lasikotteluks ja koomaamiseks ja ja huomiseen valmistautumiseks, koskaaa huomenna on eka työpäivä. Jännittää.
Huh mikä kilometri postaus taas. Nyt taas Greyn Anatomian pariin ja miettimään ens lauantaina koska sillon mennään vihdoin käymään lontoossa ♥
♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti