Jack In The Green

Viimenen viikonloppu lusittu ja pian pitäs kääntää jo nokka kohti koto Suomea. Mulle tuli tänää niin haikea fiilis, kun mietin kotiin lähtöä ja sitä, että mun pitää pian hyvästellä kaikki nää ihanat ihmiset täällä enkä luultavasti enää koskaan tuu kävelemään näillä kaduilla tai istumaan noissa puistoissa. Miten sitä oikeesti voi näinki lyhyessä ajassa rakastua johonki paikkaan näin lujaa, että itkettää ku pitää lähteä kotiin.

Käytiin lauantaina Hennan kans tekemässä vielä viimeset shoppailut, eli ostamassa tuliaiset kotiväelle ja tottakai mun piti käydä Superdrugista ostamassa pieni kasa meikkejä, koska ne oli niin halpoja. Illalla sit lähettiin koko porukka old towniin viimesen kerran kattelemaan tän paikan yöelämää ja päädyttiin Black Market nimiseen paikkaan, ku sitä oli nii moni meille jo kerenny suositella. Eikä kyllä ollu pettymys, se paikka oli niin täynnä, siellä on yleensäkki kuulemma ihan sikana porukkaa mutta tänä viikonloppuna oli normaalia enemmän ihmisiä liikenteessä, koska oli Jack In The green viikonloppu. Oli nuorta porukkaa ja vähä vanhempaaki ja tais olla vieläpä pari polttari porukkaaki. Vielä vähä enne kotiinlähtöä aateltiin käydä tsekkaamassa London Trader mitä meille oli kans suositeltu, mutta siellä oli keski-ikä sinä iltana about 45v, nii käytiin vaa ovella kääntymässä ja päätettiin lähteä kotiin, koska meidän piti vielä käydä saattamassa Henna kotiin. Se asuu nii kaukana ja hämärällä alueella, ettei tohittu antaa sen mennä yksin kotiin.

Sunnuntai meni peiton alla koomatessa, en ees tiiä monenko leffan parissa, mut voin kertoo etten oo kyllä hetkeen kattonu yhtä montaa leffaa. Vois vaa ruveta leffa kriitikoks ja viettää päivät pitkät telkkarin eessä :D

Tänään oli sit se kauan odotettu päivä, eli Jack In The Green! Tän päivän takia mulle tuli nin haikea fiilis tosta kotiin lähdöstä, koska kaikki tän päivän tapahtumat sai mut rakastamaan tätä paikkaa entistä enemmän. Jack In The Green on siis joka vuotinen, (sori jos sanon väärin) talven päättymisen juhla joka kestää toukokuun ekasta toukokuun neljänteen päivään, mutta tää maanatai on aina se pääpäivä, jollon on kaikista eniten toimintaa, muina päivinä saattaa olla vaan jotain mini paraateja tms. ja tää on tyylin vuoden suurin ja odotetuin tapahtuma. En oo varma että onko se just aina tää neljäs päivä, ku porukka menee ennen auringon nousua East tai West hillille kattomaan sitä auringon nousua ja sit jotku tanssii siellä aamunkoitteessa. Sit täällä on joku iso paraati, Jackin vapautus eli joku jäbä on pukeutunu puskaks ja se kulkee jonku tietyn reitin ja sit täällä on jotain esityksiä pitkin päivää ja koko päivä huipentuu siihen, ku Jack eli Green man(häkkyrä joka on verhoiltu lehtiin) hakataan West hillillä. Tän hakkaamisen jälkeen kaikki ne lehdet revitään irti ja heitetään yleisöön ja jos sellasen lehden saa kiinni niin se tuo sulle hyvää onnea. Ja voi luoja, että ihmiset oli ihan hulluina tönimässä toisiaan siellä, että ne sais napattua itelleen ees yhen pienen lehden :D Okei sain mäki yhen, jee nyt oon onnekas ainaki vuoden eteenpäin. Vastakohtana kaikelle tälle vihreydelle ja hihhuloinnille koko meren ranta on AIVAN TÄYNNÄ moottoripyöriä, en oo koko elämäni aikana nähny yhessä paikassa yhtä montaa pyörää kerrallaan ku tänään. Hävettää myöntää, että käytiin mäkistä hakemassa ruokaa, koska täällä on niin monta muuta hyvää ruoka paikkaa, mut ne oli kaikki niin jäätävän täynnä, että oli oikeastaan ihan turha toivoa että niistä olis saanu ruokaa. Vaikka kyllä mäkkiki oli sit niin täynnä, että päätettiin ihan suosiolla mennä viereiseen puistoon syömään ja ottamaan vähä aree, mulle se toki oli aika epämiellyttävä kokemus, koska koko puisto vilisi puluja ja lokkeja ruuan tähteitten perässä, koska siinä puistossaa oli muutama muuki päättäny syödä. Selvisin kuitenki hengissä ja sit päätettiin lähteä pehmis kioskin kautta kiipeämään West hillille kattomaan sitä Jackin hakkaamista. Se meininki siellä hillillä oli suoraan niinku jostain festareilta, mutta vaan miljoona kertaa paremmalla näköalalla. Porukka istu vilttien päällä oluet kourassa kukkaseppeleet päässä vihreine nenineen (älä kysy en tiiä). Rupes melkeen jo ärsyttämään, ku ois tehny itekki mieli kävästä kaupasta hakemassa päkki kaljaa ja mennä istuskelemaan sinne muitten sekaan, mut pitää huomenna töihin. Siitä huolimatta oli kyllä niin mahtava ja ainutkertanen kokemus, mitä en varmasti tuu ikinä unohtamaan.

Nyt yritän viellä ihan kympillä nauttia tästä viimesestä viikosta ja lauantaina oliski sit jo kotiin lähtö.

♥

Viikko enää

Otsikko oli alunperin 'Only two more weeks to go', koska alotin kirjottamaan tätä jo viikko sitte, mutta koska oon laiska ja saamaton niin tän kirjottamisessa on menny jo viikko..

No nyt on kyllä viis viikkoa menny niin nopeaa, että huhhuh! Enää viikko jälellä englannissa ja vielä olis niin paljon tehtävää ja nähtävää. No okei viikossa kerkeää kyllä aika paljon,mut ei vaan koskaan jaksa töitten jälkeen lähteä mihinkää ja viikonloput on liian lyhyitä, eikä ees oo enää ku yks viikonloppu aikaa tehä jotain muutaki ku töitä.

Töistä puheenollen, en ois kyllä parempaa harjottelupaikkaa toivoa, vaik alussa vähä jännitti mennä sinne, ku kuultiin et ollaan ekat harjottelijat ikinä koko paikassa ja se on meistä kiinni että ottaako ne enää meidän jälkeen sinne uusia suomalaisia harjottelijoita :D Se työporukka on ihan sika mukava, kaikki on aivan yli kohteliaita ja aina varmistelee, että onhan mulla kaikki ookoo ja ettei vaan oo tylsää ja tauko tiloissaki tyypit jotka on ihan eri osastoilla töissä enkä nää niitä ikinä, kyselee kuulumisia ja kaikki aina moikkaa aamulla töihin tullessa tai töistä lähtiessä. Hiukka eri meininki ku suomessa joissain paikoissa, en toki voi yleistää, koska ei kaikki paikat oo samanlasia, mut jossain paikoissa sanotaan vaan pakosta huomenta tms. ja sillonkaa ei vahingossakaan katota päin vaan viiletetään mahollisimman nopeasti ohi. Tälläsena outona välikommenttina tähän, että toi työ on nii erilaista, mut silti niin samanlaista ku jossain suomalaisessa vaatekaupassa, sovarilla on aina joku työntekijä päivystämässä, koska maksimi vaatemäärä minkä sovariin saa ottaa on kaheksan ja ne pitää aina laskea ja sit sille asiakkaalle pitää antaa sellane kortti tsydeemi mukaan sinne mihkä on koneella merkitty niitten vaatekappaleitten määrä. Sit ku se asiakas tulee sieltä sovarista pois nii ne vaatteet pitää taas laskea, että onko niitä vielä yhtä monta ja sit yleensä, jos se asiakas ei halua joitain niistä sovitetuista vaatteista nii sovari vuorossa oleva ottaa ne ja kattoo et ne on oikeilla henkareilla ja et ne ei oo ihan nurinkurin ja laittaa ne rekille oottamaan että repro vuorossa oleva tulee hakemaan ne vaatteet ja vie ne omille paikoilleen. (Okei en ois muuten selittäny tota, mut mun työssäoppimisen ohjaaja luultavasti lukee tätä nii pitää kertoa töistäki jotai, et terkkuja vaan Paulalle :D) Työtkään ei käy tylsiks tai ykstoikkosiks, ku joka viikko on eri hommia tehtävänä, ekalla viikolla olin vaan naistenvaate osastolla töissä, sitä seuraavalla viikolla kosmetiikka ja alusvaateosastolla ja viime viikko meni VM tiimin kans ikkunoita uudistaessa ja muitten mallinukkejen vaatteita vaihtaessa. Tää viikko meni taas naistenvaate puolella ja ens viikko sit taas kosmetiikka ja alusvaateosastolla. Musta vähä tuntuu et rupeen vollottamaan viimesenä päivänä ku meidän pitää käydä palauttamassa meidän työvaatteet ja avaimet, koska oon jo nyt jotenki kiintyny siihen työporukkaan, yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Okei ei sais valittaa ja pitäis olla hemmetin kiitollinen, et oon saanu näin mahti tilaisuuden lähteä ulkomaille työssoppimaan ja nii oonki, MUTTA tuolla töissä on kyllä yks sellanenki lehmä, että mun tekis sen takia mieli välillä jättää menemättä töihin. Mä yritän olla kiva ja aina aamusin sanoa sille huomenta niinku jokaiselle muullekki työntekijälle nii siltä vastaukseks saa vaan sellasen omahyväsen virneen ja se muutenki kattoo aina meitä niinku jotain eilisen päivän tarjous nakkeja vaikka ite onki joku kuukauden vanha kabanossi. Mutta joka tapauksessa, mahti harjottelupaikka.

Nyt ei kuitenkaan työasioista sen enempää! Ei olla Lontoon reissun jälkeen tehty oikeastaan yhtään mitää ja silti kehtaan valittaa että aika ei riitä kaikkeen siihen mitä haluan tehä. Tai no kaks viikkoa sitte viikonloppuna käytiin perjantaina Yatesissa juhlistamassa yhen Suomi tytyn läksiäisiä ja sit lauantaina käytiin kaupungilla metästämässä mulle uutta takkia huonolla menestyksellä ja koska takkia ei löytyny nii käytiin KFC:ssä läskeilemässä Reelin ja Hennan kans ja me Hennan kans vedettiin puokkii sellanen boxi missä oli kuus jäätävän isoa friteerattua kanan koipi tai siipi palaa ja NELJÄT ranet. Sen jälkeen oli kyl sellanen fiilis ettei tarvi pariin päivään syödä. Ja sunnuntaina käytiin vaan kävelemässä old townissa ja rannalla kuvailemassa plus keräämässä taskut täyteen simpukoita.

Viime viikonloppuna oli tarkotus lähteä käymään Brightonissa, mut pankkitili laitto vastaan aika reippaasti nii päätettiin käydä sit vaan Eastbournessa. Eikä kyllä ollu turha reissu, koska löysin maailman mahtavimmat farkut (en kyllä löytäny niitä mitä alunperin halusin mut silti) ja päättärimekon. Yks huoli vähemmän! Sit oli taas pakko käydä Starbucksissa, koska se nyt vaan on puhdasta rakkautta aina ku astun niistä ovista sisään ♥ Mun sydän särkyy ku pitää lähteä Suomeen takas ja tiedän et lähin Starbucks on Helsingissä :'( Sunnuntaina käytiin taas Hennan kans rannalla kuvailemassa, kastelemassa kengät ja keräämässä miljoona kiloa simpukoita. Mulla on joku ajatus että haluan muka hienoja simpukoita laittaa johonki lasipurkkiin sisustuselementiks, mut todellisuudessa luultavasti kippaan ne suoraan roskiin ku pääsen kotiin. Sit käytiin taas kiertelemässä old townissa ja reippaina tyttöinä kiivettiin East Hillille, eikä taaskaan ollu huono idea, koska ne näkymät nyt vaan on niin mahtavat, vaikka oliki pilvistä.

 

Nyt viikonlopun viettoon ja oottelemaan Jack in the greeniä.

♥