Viikko enää

Otsikko oli alunperin 'Only two more weeks to go', koska alotin kirjottamaan tätä jo viikko sitte, mutta koska oon laiska ja saamaton niin tän kirjottamisessa on menny jo viikko..

No nyt on kyllä viis viikkoa menny niin nopeaa, että huhhuh! Enää viikko jälellä englannissa ja vielä olis niin paljon tehtävää ja nähtävää. No okei viikossa kerkeää kyllä aika paljon,mut ei vaan koskaan jaksa töitten jälkeen lähteä mihinkää ja viikonloput on liian lyhyitä, eikä ees oo enää ku yks viikonloppu aikaa tehä jotain muutaki ku töitä.

Töistä puheenollen, en ois kyllä parempaa harjottelupaikkaa toivoa, vaik alussa vähä jännitti mennä sinne, ku kuultiin et ollaan ekat harjottelijat ikinä koko paikassa ja se on meistä kiinni että ottaako ne enää meidän jälkeen sinne uusia suomalaisia harjottelijoita :D Se työporukka on ihan sika mukava, kaikki on aivan yli kohteliaita ja aina varmistelee, että onhan mulla kaikki ookoo ja ettei vaan oo tylsää ja tauko tiloissaki tyypit jotka on ihan eri osastoilla töissä enkä nää niitä ikinä, kyselee kuulumisia ja kaikki aina moikkaa aamulla töihin tullessa tai töistä lähtiessä. Hiukka eri meininki ku suomessa joissain paikoissa, en toki voi yleistää, koska ei kaikki paikat oo samanlasia, mut jossain paikoissa sanotaan vaan pakosta huomenta tms. ja sillonkaa ei vahingossakaan katota päin vaan viiletetään mahollisimman nopeasti ohi. Tälläsena outona välikommenttina tähän, että toi työ on nii erilaista, mut silti niin samanlaista ku jossain suomalaisessa vaatekaupassa, sovarilla on aina joku työntekijä päivystämässä, koska maksimi vaatemäärä minkä sovariin saa ottaa on kaheksan ja ne pitää aina laskea ja sit sille asiakkaalle pitää antaa sellane kortti tsydeemi mukaan sinne mihkä on koneella merkitty niitten vaatekappaleitten määrä. Sit ku se asiakas tulee sieltä sovarista pois nii ne vaatteet pitää taas laskea, että onko niitä vielä yhtä monta ja sit yleensä, jos se asiakas ei halua joitain niistä sovitetuista vaatteista nii sovari vuorossa oleva ottaa ne ja kattoo et ne on oikeilla henkareilla ja et ne ei oo ihan nurinkurin ja laittaa ne rekille oottamaan että repro vuorossa oleva tulee hakemaan ne vaatteet ja vie ne omille paikoilleen. (Okei en ois muuten selittäny tota, mut mun työssäoppimisen ohjaaja luultavasti lukee tätä nii pitää kertoa töistäki jotai, et terkkuja vaan Paulalle :D) Työtkään ei käy tylsiks tai ykstoikkosiks, ku joka viikko on eri hommia tehtävänä, ekalla viikolla olin vaan naistenvaate osastolla töissä, sitä seuraavalla viikolla kosmetiikka ja alusvaateosastolla ja viime viikko meni VM tiimin kans ikkunoita uudistaessa ja muitten mallinukkejen vaatteita vaihtaessa. Tää viikko meni taas naistenvaate puolella ja ens viikko sit taas kosmetiikka ja alusvaateosastolla. Musta vähä tuntuu et rupeen vollottamaan viimesenä päivänä ku meidän pitää käydä palauttamassa meidän työvaatteet ja avaimet, koska oon jo nyt jotenki kiintyny siihen työporukkaan, yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Okei ei sais valittaa ja pitäis olla hemmetin kiitollinen, et oon saanu näin mahti tilaisuuden lähteä ulkomaille työssoppimaan ja nii oonki, MUTTA tuolla töissä on kyllä yks sellanenki lehmä, että mun tekis sen takia mieli välillä jättää menemättä töihin. Mä yritän olla kiva ja aina aamusin sanoa sille huomenta niinku jokaiselle muullekki työntekijälle nii siltä vastaukseks saa vaan sellasen omahyväsen virneen ja se muutenki kattoo aina meitä niinku jotain eilisen päivän tarjous nakkeja vaikka ite onki joku kuukauden vanha kabanossi. Mutta joka tapauksessa, mahti harjottelupaikka.

Nyt ei kuitenkaan työasioista sen enempää! Ei olla Lontoon reissun jälkeen tehty oikeastaan yhtään mitää ja silti kehtaan valittaa että aika ei riitä kaikkeen siihen mitä haluan tehä. Tai no kaks viikkoa sitte viikonloppuna käytiin perjantaina Yatesissa juhlistamassa yhen Suomi tytyn läksiäisiä ja sit lauantaina käytiin kaupungilla metästämässä mulle uutta takkia huonolla menestyksellä ja koska takkia ei löytyny nii käytiin KFC:ssä läskeilemässä Reelin ja Hennan kans ja me Hennan kans vedettiin puokkii sellanen boxi missä oli kuus jäätävän isoa friteerattua kanan koipi tai siipi palaa ja NELJÄT ranet. Sen jälkeen oli kyl sellanen fiilis ettei tarvi pariin päivään syödä. Ja sunnuntaina käytiin vaan kävelemässä old townissa ja rannalla kuvailemassa plus keräämässä taskut täyteen simpukoita.

Viime viikonloppuna oli tarkotus lähteä käymään Brightonissa, mut pankkitili laitto vastaan aika reippaasti nii päätettiin käydä sit vaan Eastbournessa. Eikä kyllä ollu turha reissu, koska löysin maailman mahtavimmat farkut (en kyllä löytäny niitä mitä alunperin halusin mut silti) ja päättärimekon. Yks huoli vähemmän! Sit oli taas pakko käydä Starbucksissa, koska se nyt vaan on puhdasta rakkautta aina ku astun niistä ovista sisään ♥ Mun sydän särkyy ku pitää lähteä Suomeen takas ja tiedän et lähin Starbucks on Helsingissä :'( Sunnuntaina käytiin taas Hennan kans rannalla kuvailemassa, kastelemassa kengät ja keräämässä miljoona kiloa simpukoita. Mulla on joku ajatus että haluan muka hienoja simpukoita laittaa johonki lasipurkkiin sisustuselementiks, mut todellisuudessa luultavasti kippaan ne suoraan roskiin ku pääsen kotiin. Sit käytiin taas kiertelemässä old townissa ja reippaina tyttöinä kiivettiin East Hillille, eikä taaskaan ollu huono idea, koska ne näkymät nyt vaan on niin mahtavat, vaikka oliki pilvistä.

 

Nyt viikonlopun viettoon ja oottelemaan Jack in the greeniä.

♥